Kuten nimestä voi päätellä, merkintätekniikat toimivat siten, että tuotteet merkitään ainutlaatuisilla turvaominaisuuksilla, useimmiten graafisilla kuvioilla tai koodeilla.

Päätarkoituksena on pikemminkin todentaa kuin tunnistaa yksittäisiä tuotteita. Merkintäteknologian aikaansaama jäljentämisen ja peukaloinnin estävä turvallisuus perustuu joko itse tekniikan luonteeseen (esim. musteen kemiallisiin ja fyysisiin ominaisuuksiin) tai sen sisältämään tietoon (esim. graafiseen kuvioon). Ensin mainitussa tapauksessa turvallisuus perustuu siihen, että muutosyrityksestä saadaan visuaalinen merkintä, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa turvallisuus perustuu siihen, että tietoa on vaikea kloonata tai jäljentää.

Joissain tapauksissa – joissa yksilöllinen koodi (esim. viivakoodi) muodostaa osan merkintätekniikasta tai koko merkintätekniikan (tai voidaan sisällyttää siihen) – ne voivat myös tukea tuotteiden jäljitettävyyttä mahdollistamalla tuotteiden rekisteröinnin niiden liikkuessa toimitusketjussa.

Merkintätekniikoita on useita erilaisia. Yleisimmin käytettyjä ovat visuaalisesti tarkastettavat, ja niitä käytetään niiden monipuolisuuden, alhaisen kappalekohtaisen hinnan ja yksinkertaisten tarkastusmenettelyjen vuoksi – monissa tapauksissa tarkastus voidaan suorittaa visuaalisesti tai älypuhelimen avulla.