Koneluettavat koodit, jotka tunnetaan yleisesti myös viivakoodeina, ovat tunnistekoodeja, jotka on nimensä mukaisesti suunniteltu luettaviksi optisten skannauslaitteiden kaltaisilla tekniikoilla.

Viivakoodi koostuu sarjasta yhdensuuntaisia mustia viivoja ja valkoisia välejä tai pisteistä ja neliöistä (tai näiden kahden yhdistelmästä), joiden leveys vaihtelee. Koodeihin on kirjoitettu yksilöllisiä tunnisteita tai tuotteeseen liittyviä tietoja, kuten valmistuspäivä ja -paikka, omistaja, alkuperä, viimeinen käyttöpäivä jne. 

Koodien sisältämät tiedot analysoidaan ja poimitaan lukulaitteella – nykyisin käytettyjä laitteita ovat esimerkiksi lasersäde tai älypuhelimen kamera – joka purkaa viivakoodin binääritiedot. 

Jotkin optiset turvaominaisuudet voidaan ”sitoa” koneluettaviin koodeihin, jotta älypuhelimen tunnistus- ja todentamisprosessi voidaan automatisoida. Vaihtoehtoisesti koneluettavat koodit voidaan upottaa muihin visuaalisiin turvaominaisuuksiin, jotka skannattaessa voivat antaa lisävarmennusohjeita tai tuotetietoja ja mahdollistaa jäljitettävyyden.