Digitaalinen media on mitä tahansa koneellisesti luettavassa muodossa olevaa tietoa. Siihen kuuluvat digitaaliset kuvat, digitaaliset videot, MP3-audio, sähköiset kirjat, videopelit ja tietokannat. Digitaaliseen mediaan tarkoitetut väärentämisen vastaiset teknologiat koostuvat pääasiassa erilaisista menetelmistä, joiden avulla digitaalisiin tiedostoihin, tietokoneisiin ja elektronisiin laitteisiin voidaan upottaa ja tunnistaa tietoja niiden immateriaalioikeudellisen sisällön suojaamiseksi, tunnistamiseksi ja jäljittämiseksi.

Digitaalisia välineitä varten on olemassa neljänlaisia väärentämisen vastaisia teknologioita, jotka voidaan jakaa kahteen pääryhmään: digitaalisten oikeuksien hallintajärjestelmät (DRM) ja automaattiset sisällöntunnistustekniikat. 

DRM-järjestelmät on suunniteltu torjumaan audiovisuaalisten teosten laajamittaista väärentämistä. Tekijänoikeuksien ja muiden lähioikeuksien haltijat käyttävät niitä oikeuksiensa suojaamiseen, käyttämiseen ja hallinnointiin digitaalisessa ympäristössä. 

Automaattisilla sisällöntunnistustekniikoilla pyritään yleensä tunnistamaan mediatiedostossa oleva tai laitteella toistettava sisältö. Niitä kehitetään moniin eri tarkoituksiin, joista teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen on vain yksi. Automaattisia sisällöntunnistustekniikoita, joita voidaan käyttää digitaalisen median suojaamiseen väärentämiseltä, ovat digitaaliset vesileimat, tiivisteen käyttö ja sormenjälkien käyttö. Ne sisältävät, laskevat ja tuottavat tiettyyn digitaaliseen sisältöön (teksti, kuva, ääni, video) liittyvää tietoa, joka voidaan myöhemmin havaita tai poimia sen luonteen, alkuperän ja lähteen tunnistamiseksi.